Naisii sais olla enemmän

No paljastetaan nyt sit jotain.

Alkuviikosta tuli vihdoin otettua turistin rooli Pekingissä, joten se muuri ja kielletty mesta on nyt nähty. Jännäksi homman teki kolmesta valloittavasta rouvasta ja kahdesta viehkeästä neitosesta koostuva seurue, jonka alfa-uroksena toimin.

Tollasii ne oli.
Muista niist ei oo kuvii.

Oli suuri hämmennys päästää suomen kieleni kahden kuukauden hiljaisuuden riitiin jälkeen puhumisesta nauttivan naislauman armoille. Oli myösen miellyttävää päästä puhumaan rentoa suomea ennalta tutun kaverin kanssa, vaikka sitä hiukkasen oon Tianyin kaa treenannu.

Seurueeltani opin, että kiinalaiset miehet eivät ole henkisesti kiinnostuneita länsimaisista naisista, sillä länkkäritytöt ovat heille liian itsenäisiä. Niin, ja toi ei kai ollut kokemuspohjasta tietoa - vai olikohan.

Fyysinen puoli viehätti kiinalaisuroita kuitenkin kovasti. Rohkeimmat äijät otti kernaasti laumani jäsenistä valokuvia, mikä sai minut luonnollisesti paljastamaan hampaani. Osalla ei kuitenkaan kantti suomalaisen kauneuden edessä kestänyt. Esim. baarissa tapamamme englantia puhuvan pariskunnan rumempi osapuoli ei onnistunut koko iltana sanomaan sanaakaan meille. Ei edes nimeä kysyttäessä. Tuore vaimo selitti äijän olevan niin ujostunut häikäisevästä kauneudesta. Viikko sitten toisensa tavanneen avioparin sisäisen fyysisen kanssakäymisen suhteen äijä ei ollut niinkään ujo. Ehkä se koitti näyttää tytöille.

Harmittaa, että en päässyt todistamaan seurueen matkan kohokohtaa, eli tutustumista Maon maanalaisten kaupunkien oveen. Niiden piti mennä ihailemaan tätä absurdin mahtavaa nähtävyyttä, mutta sen ovessa olikin pieni kosteudesta kärsinyt aanelonen, joka kertoi koko mahtiponttisen nähtävyyden olevan kiinni ehkä tän vuoden.

Niin ja Pekingin ooppera on aikamoista sadismia sen jälkeen ku on jo nauranu tarpeeks. En saa laitettua videota internetin takia, mutta.. sanat ei riitä kuvailemaan sitä. Pitää ostaa levy sosiaalisten krapula-aamujen iloksi.

Mut tjoo, baarit oli makeit ja meiniki kovaa, nähtävyydet hienoi ja iltavalmistelut sekä shoppailut... kiehtovia.

Tos taustal on sellanen muuri, jonka kiinalaiset rakens tosi kauan sit ja se on ihan hullun pitkä.

Sen päällä saatto ihan noin vaan kävellä.

Vuokrattiin Lindan äidin kiellosta huolimatta fillarit ja tsygäiltiin hutongeissa, eli tollasis vanhois asuinkortteleis, joita tuhotaan parhaillaan hyvää tahtia. Tungettiin ihmisten pihoille, meitä tuijotettiin ja nähtiin Aitoo elämää. Hiton travellerii siis. Yllättävän turvallisilta ne tuntu illan pimetessäki.

Joku asuu tuolla.

Yllinkyllin naisseurasta alkuviikosta nautittuani päädyin sitten perjantaina vaihtariäijäporukalla baariin, jossa on tavallisesti hyviä (indie)rock-keikkoja. Kyseinen ilta oli kuitenkin omistettu kiinalaisille black metal orkestereille. Biisien aikana juotiin kaljaa ja niiden välissä kykeni puhumaan. Jotenkin koko touhu ei näyttänyt niin luonnolliselta kuin suomalaisten tukkasankareiden viha. Yleisö osas sekottaa perus pogoilua riehakkaaseen piiritanssiin.

Ilmeni että kaikilla vaihtareilla on aika rutkasti luppoaikaa päivisin ja tv-sarjat on kovassa käytössä. Toisaalta moni oli samaa mieltä siitä, että muuten niin harvinainen luppoaika on yksi matkan antoisia kokemuksia. Ite en oo ainakaan tottunu hengailemaan useita päiviä putkeen lunkisti ilman suurempaa ohjelmaa. Sehän on ihan siistii välillä.