Elonmerkki

Uskolliset lukijani: asun ja opiskelen yhä Pekingissä, eli vietän paikallista arkea.

Mieleenpainuvin arjen aiheuttama kokemus oli kiinalainen Mies. Olin päätynyt baariin idbm-ryhmäläisen Katan kaverin Jasun sekä hänen ulkkarijenginsä kera. Meidän meno oli säälittävän rauhallista verrattuna naapuripöydän keski-ikäisiin miehiin, joiden ilta siinä baarissa päättyi yhden suorittamaan takkapäin tehtyyn sammumisattentaattiin meidän sohvalle, toisen perinteiseen pöytäänsammumiseen ja kolmannen nukahtamiseen lattialle. Loppuhuipentuma oli seurueen muiden herrojen toteuttama herättelyoperaatio ja kaaottinen poistuminen baarista. Liikuttunein olin kuitenkin kiinalaisen Miehen edesottamuksista.

Hihattomaan paitaan pukeutunut Mies ei osannut sanaakaan englantia, mutta oli kääntynyt meihin päin ja kertoi kovasti asiaa meille painottaen sanoja erittäin vahvaan kiinalaiseen tapaan (vaikea selittää tapaa, mutta asiaan perehtyneet osaavat ehkä kuvitella). Olennaisin pointti puheessa oli se, että kiinalainen mies osaa ryypätä. Tämän todistaakseen hän rupesi välillä osoittelemaan ja meuhkaamaan vuorollaan jollekkin seuralaisistamme. Tämä merkitsi aina sitä, että osoittelun kohteen oli juotava kilpaa puolen litran tuoppi ykkösellä alas Miestä vastaan. Ja kuinka kauniisti kalja upposikaan neljässä sekunnissa kiinalaisen kitaan osan juomasta valuessa leuan ja rinnan kautta hihattoman paidan syvyyksiin kierrellen ja kaarrellen miehen lihavien muotojen mukana. Sanoinkuvaamattoman(!?) ikimuistoinen tilanne. Kunpa olisin tajunnut, että uusi rikki menneen tilalle ostettu puhelimeni osaa ottaa videota.

Mainitun Jasun kautta tuli viime päivinä vietettyä enemmänkin täällä työskentelevien suomalaisten kanssa. Yhteensä suomalaisia on Pekingissä kai joku viitisensataa. Rehti suomalainen seura ja elämäntyyli teki pitkästä aikaa hyvää. Ei ollut nääs vähään aikaan päässyt esim. reilu tunnin verran fiilistelemään jallua ja kertomaan tarinoita, joihin liittyy olennaisesti kyseinen jalo juoma. Siistiä oli myös nähdä uutta porukkaa ja syödä parin euron pihvejä venäläisissä ravintoloissa.

Lauantain joutu kuitenkin ottamaan rauhallisemin, jotta pääsis pelaamaan kunnolla SEM:n futisjoukkueen seuraavassa matsissa. Oli treenit nääs aamulla. Eka matsi oli pettymys ku olin käyny vaan yhissä harkoissa ja sain pelata vikat 10min. Olinpa kuitenkin kameramiesten himoitsema kohde:


Kouluhommiin liittyen koitan parhaillaan pohtia, mitä kursseja voisin jättää veke. Yhden haluan ainakin tiputtaa. On vaan hankala arvioida, kuinka monta kurssia mun pitää vetää täällä, ku ei oo minkäänlaista valmista tapaa muuttaa paikallisia credittejä suomalaisiksi opintopisteiksi.

Opintoihin on kuulunut mm. pienen osakelaukun muodostaminen yhdessä saksalaisen kanssa ja esitelmien tekeminen kiinalaisryhmän kanssa joka toinen viikko olevalle business communication -kurssille.

Sen pituinen se.