Kaupassa

Maalaan tilannekuvan kaupasta, jotta te, läheiseni, pääsisitte romantisoitumaan eeron arkitaipaleesta kaukaisassa Kiinassa.

"
Palveltavaksi saapuessani myyjä höpöttelee kaikenlaista, mutta en ymmärrä mitään ja tuskin kuulenkaan ipodini mölyn alta. En jaksa reagoida puheeseen mitenkään. Poistuessani huomaan, että jonossa seuraavana ollut osti pussillisen kanan varpaita karkkipussimaisesti.
"

Tota ennen pizzerian tarjoilija jälleen hymähteli, kun tilasin kaksi annosta spagettia. Yksi 90 senttiä maksava annos ei mitenkään riitä.

Aiemmin en muuten uskonut käyttäväni ikinä karkkipussia adjektiivina.

Tokyo babe!

Kiipee ihmees torniin ku oot Tokios. Mä päädyin sattumien kautta kiipeemään kolme kertaa.

Rupee tuntuu siltä, että matkustamiseni on välillä yhtä syöksykierrettä. Koreassa oli ongelmia yöpymisten kanssa ja kadotin heikin lähes pariks vuorokaudeksi johtuen paskasta kännykästä. Kiinassa pyöriessä tuhosin puhelimen, matkustin väärään kaupunkiin, ei päästetty yhteen kaupunkiin, en saanut paikkoja junassa yms.

Herätessäni Tokioon laskeutuvasta lentsikasta tajusin jotenkin, että en ollut ottanut visaani pankkiautomaatista nostaessani käteistä Pekingin lentokentällä. Kiinalaiset automaatit on sen verran nokkelia, että ne antaa rahat ennen korttia. Kahmaisin tietenkin suuren tukun kahisevaa taskuihini ja pakenin paikalta ilman korttia (saman kaltaisia lähteltäpititilanteita oli sattunut aikaisemmin). Onneksi tajusin asian lentsikan laskeutuessa, nimittäin janosin unta työntäyteisen kolme tuntia silmät kiinni makaamista sisältäneen yön jälkeen.

Onneks sain kentällä vaihdettua 200:n euron edestä kiinan rahaa japanin rahaan. Laskeuduttua ilmeni, että puhelin ei toimi Japanissa, mutta sain ihmeen kaupalla vuokrattua sellaisen luottokorttinumeroni avulla - missään muualla näin ei saanut maksettua. Puhelimen avulla sain sitten kuoletettua luottokorttini, mikä oli ihan jees. Internet sanoo, et kukaan ei oo käyttäny sitä, enkä sellaista käytöstä kiinalaisilta odottanutkaan. Vaihtamallani parilla sadalla eurolla pärjäsin pari päivää, kunnes oikea käteni Heikki saapui paikalle ennalta hehkutetun saksalaisvenäläisjuutalaisen lakeijansa Arsenin kanssa. Tuo ilomielinen velikulta alkoi ensikättelyssä kutsua minua liikanimellä Porno. Ehkä se sopii mulle?

Rahan hetkellisellä puutoksella oli kuitenkin sen verran ikäviä seurauksia, että ei ollut varaa toteuttaa suunnittelemaani parin päivän matkaa Kyotoon, mikä pahoitti mieleni.

Mut jeah, myös Tokio sisälsi Hostelliseikkailun. Kuten aiemmin sanoin, niitä vois koittaa oppii varaamaan ajoissa. Ikävää hotelliseikkailussa oli viikonloppuinen ravaaminen, asemien säilytysboksien ettiminen (kantsii tosiaankin painaa mieleen, missä boksi on) ja Arsenin katoaminen. Pahimmillaan nukkumaanmenomme myöhästyi kello kahteen iltapäivällä johtuen väärinkäsityksestä kapselihotellien checkinnaamisessa. Noiden iltapäiväisten epätoivon hetkien jälkeen päädyimme siihen, että "yöpyminen" kylpylässä on fiksua. Strategia oli varsinainen succé! Kylpylässä oli suuri sali täynnä eri näköisten japanilaisten miehittämiä lepotuoleja, jotka sai taivutettua makuuasentoon. Tuoleilla jengi nukku, tsiigas henkilökohtasista telkkareista sumopainia jne. Leposali. Ikkunan takana pyörivä vuoristorata aiheutti tämän tästä nukkumistamme häirtsemättömiä maanjäristyksiä.

Seuraavan yön olimme suunnitelleet paremmin, mikä johti sarjakuvakopissa yöpymiseen. Kyllä! Japskit digailee sarjakuvii sen verran, että ovat valmiita menemään koppiin lukemaan niitä. Respasta voi sitten sarjakuvien lisäksi lainailla dvd:itä tai sit voi vaan pelata kopissa tietsikkaa. Lattia on nukkumiseen soveltuvaa pehmustettua materiaalia ja mestassa on suihku. Vinkki maailmanmatkaajalle: Baarin jälkeen metrojen aukeamista odotellessa tai yösijan puuttuessa dvd/sarjakuvakoppi on kelpo vaihtoehto seikkailunhaluisille!

Viikonlopun kolmannen yön vietimme kapselihotellissa. Mikäs siinä, kamat säilytyskoppiin, saunominen ja pulikointi alle, verho luukun eteen ja unta nassuun. Vaikutti hyvin suositulta ratkaisulta.

Ainiin, tatuoiduilla paskiaisilla ei ole asiaa kylpylään tai kapseliin. Niin, naispaskiasiakaan ei useimpiin kapseleihin hyväksytä. MUN KAPSELIIN OLISIN HYVÄKSYNYYYYY!!!!!!!!!!!

Ja asiaan:
Muun ajan nukuttiin Khaosan Tokyo Hostel Annexissa, kelpo mesta.

Pari ekaa päivää pyörin yksin Tokiossa hoitaen pari museoo, puiston ja temppelin alta pois, sillä uskon saavani enemmän tyydytystä niistä kuin jotkin toverini. Kaikki temppelit olivat tosin kiinni niihin päästyäni.

Siel oli kaikennäkösii puistoi.

Puro virtasi kylän läpi. Siinä saattoi matkustaa.

Oli myös paljon kodittomia. Täs ne oltiin laitettu riviin.

Rakkaiden ystävieni onnistuttua pääsemään hostellille omien seikkailujensa jälkeen alkoi matkan vapaamuotoisempi osio. Käsittääkseni paras tapa nauttia Tokiosta on ihmetellä eri metroasemien ympärille levittäytyviä mitä erilaisempia kaupunginosia.

Shibuya crossing. Kuuluisa iso risteys ja hirmuinen ihmisvilinä. Katotaan jos onnistuisin videon uploadaamaan.

Yhen pysäkin vieres oli tällanen silta, joka oli täynnä separeita. Tai ei se täynnä ollu ku me päästiin paikalle harhaantumisen jälkeen, mut jonkin verran tollasii siel oli tarkoituksellisesti turisteille näyttäytymässä.

Oikeesti siel ei ollu kaikkial samanlaista ku tän pysäkin tienoilla.

Tol pysäkil saatto ihailla Tokyo skylineä ja vapaudenpatsasta.

Yöelämä Tokiossa oli tapahtumarikasta. Ensimmäisen paikka mihin osuttiin oli Friendly Town. Hetken harhailun jälkeen baarin näkeminen aiheutti sen verran riemua, ettemme jääneet pohtimaan "friendly town" -nimen
syvempää merkitystä. Vääjäämättä se alkoi kuitenkin hahmottua ja lopulta Duken ja Brothersin kaltaiset neutraalitkin baarien nimet alkoivat muodostaa mielleyhtymiä erääseen seksuaaliseen vähemmistöön.
Nastaa, päästiin heti ekana korkkaamaan Tokion homoskene!

Muita turvallisen heteroita aluita olivat Shinjuku, jossa juoksimme ja lopulta ajoimme taksilla pakoon baarista ylikorkeaa laskua, Roppongi, jossa oli klubeja sekä yli-innokkaita sisäänheittäjiä ja hierojia, ja Shibuya, joka oli yöelämämme päämaja. Mitä siitä nyt sit sanois. Uroteoista kerrottakoon enemmän kaljanhuuruisina loppuyön tunteina (mitä?).

Eräänä yönä kadotimme veli Arsenin, sillä kaikilta paitsi multa oli puhelimen akut loppu. Ei huolta! Törmäsimme sattumalta siihen seuraavana päivänä metroasemalla. Tässä vaiheessa jotain tokiolaisista metroasemista tietävä voi pyöritellä päätään hämmästyksestä, kas noin! Törmäämisen todennäköisyyttä kasvatti kuitenkin se, että kohtasimme säilytyslokeromme lähettyvillä, jota molemmat olivat etsineet jonkin tovin.

Huolimatta erinäisistä kommelluksista, joista olen antanut teidän lukea, matka oli hirvittävä.
Eiku hirvittävän makee! Sika iso kaupunki, sika modernii, jotkut metromatkan kaupungin yllä tuntu avaruudelta, paljon jännii juttui kuten iso risteys, isot näköalat.. hämmennysmäisen nautinnon tuottaja Tokio on. Kaikkee mitä ei oo missään muualla. Sit oli myös kaikkee hulinaa. Bravo!

Jumalattoman kokoset fisumarkkinat, jonne saapuu valtamerellä ongitut kalat. Sielt sit ne rahdataan joka aamu ihmisten vatsoihin. Jotta välttää aikaisen heräämisen, sinne kantsii mennä suoraan baarista ja sillon käy noin ku tos kuvassa.

Viimeinen päivä oli menestys! Päätimme mennä katsomaan pahamaineista Tokion pörssiä. Vaeltaessamme maailman toiseksi suurimman talouden(?) pankkisektorien läpi panin merkille, että kaduilla on hiljaista ja pankkien ovet ovat kiinni. En olettanut laskusuhdanteen vielä tuhonneen kaikkia Japanilaisia pankkeja ja arvaukseni pörssinkin kiinniolosta osui oikeaan. Oli nimittäin paikallinen lomapäivä. Tämän jälkeen pienten mm. sushia sisältäneiden mutkien jälkeen onnistuimme hankkia kunnon hätäisän kiireen lentsikkakentälle, mutta selvisimme.

Nyt tuntuu siltä, että olisin saapunut ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Moderniuden keitaasta takapajuisuuden ojaan - no ei vaisinkaan, mutta jotain sellasta!

Jalokiveksi loppuun julkaisen kuvan kelpo veikosta Arsenista juomassa ölutta biologinenvankila-baarissa.

ps. antakaa anteeksi erinäiset kielioppivirheet, nyt ne ei kiinnosta

Muutoksen tuulia

Que? Varasin lennon Tokioon ens sunnuntaille. Reilun viikon sielä sitten pyörin sushit suussa ja saket jo kadulla. Ajatus lähti siitä, että arkkiviholliseni Heikki kertoi lähtevänsä venäläissaksalaisjuutalaisen lakeijansa kera Karate Kidin kotimaahan. Ne tosin viipyy siellä vaan pari maanjäristyksellistä. Mä tuun takas vasta lähtöä seuraavan viikon tiistaina. Ajattelin toteuttaa matkan Lost in Translationin ja Fear and Loathing in Las Vegas vetoisesti - kivaa siitä tulee!

Moni jo arvaileekin levottomuuteni syytä! No, kerrottakoon viettäneeni lauantai-iltapäivän tentissä ja ilta meni rattoisasti kotona, koska koulutoverini ovat niin PIRUN AKTIIVISIA. Muutenkin vähän juttuja pukannu sitä ennen ja enski viikolla, joten kiirettä pitää. Tänään perehdyin koppini erikoisuuksiin viettämällä koko päivän sängyssä luovien ja henkisten askareiden parissa, joiden tuotokset paljastuvat maailman ihailtavaksi joulun alla.

Ensimmäinen kosketukseni kiinalaismalliseen tenttiin oli huimaava. Kahessa tunnissa piti vastata yhteensä kolmeenkymmeneen kysymykseen, joista ekat oli kyl monivalintoja, mutta vaativat huomattavia laskuponnistuksia. Ikinä en oo niin kiireessä tenttiä vääntänyt. Loppu hyvin kaikki hyvin kuka ties? Se jää nähtäväksi.

Ens torstaina vielä toinen tentti ja ryhmäesitelmä "business clothing for women". Oon ihan täpinöissäni tosta aiheesta. Ryhmän kiinalaiset tsirbulat handlaa homman vähän paremmin. Kurssi on business communication ja lokaaleihin kontaktin ottaminen on karismaattisen open lisäksi kurssin parasta antia. Opettaja on kotoisin kiinalaiselta kaakkoisrannikolla sijaitsevalta Formosan saarelta ja hän puhuu suoraan, jos teet jotain väärin. Opettavaista.

Kotiväelle hirveesti terveisiä - kyllä se siitä!
Kummipoika Elmeri otti ensimmäiset askeleet, kunpa olisin ollut näkemässä.
Suloiselle morsiamelleni tiedoksi: avioehtosopimus on jo postissa!
Ja rakkaille, rakkaille lukijoilleni:

Käden painan sinun olkaasi vasten
Sinun huulesi hyväilee minun otsaa
Vartalot myötää
lantio lantiota vasten työntää

Kun tuet minua niin taivun
sinun sylissäsi hurmaan vaivun

Sinun vientisi minut nostaa
sateenkaarelle aivan
vaikka matalalla tanssin
minut korkeuksiin nostat

Sävelet väkevän tangon,
hengityksesi kiihkeänä kuulen
omaani pidättelen,
niin luulen

Niin lämmin, niin kuuma
tämä onnen huuma.

Sinun kanssasi kun tanssin
koen ihmeellisen transsin
Häviää aika, häviää kaikki

on läheisyydessä taika
läsnä koko ikuisuus
ja meidän yhteinen
sateenkaari tango.

Kiitos Tuulispää http://www.rakkausrunot.fi/runoilija1.php?runid=1293567&luku=1&apu=51657

Naisii sais olla enemmän

No paljastetaan nyt sit jotain.

Alkuviikosta tuli vihdoin otettua turistin rooli Pekingissä, joten se muuri ja kielletty mesta on nyt nähty. Jännäksi homman teki kolmesta valloittavasta rouvasta ja kahdesta viehkeästä neitosesta koostuva seurue, jonka alfa-uroksena toimin.

Tollasii ne oli.
Muista niist ei oo kuvii.

Oli suuri hämmennys päästää suomen kieleni kahden kuukauden hiljaisuuden riitiin jälkeen puhumisesta nauttivan naislauman armoille. Oli myösen miellyttävää päästä puhumaan rentoa suomea ennalta tutun kaverin kanssa, vaikka sitä hiukkasen oon Tianyin kaa treenannu.

Seurueeltani opin, että kiinalaiset miehet eivät ole henkisesti kiinnostuneita länsimaisista naisista, sillä länkkäritytöt ovat heille liian itsenäisiä. Niin, ja toi ei kai ollut kokemuspohjasta tietoa - vai olikohan.

Fyysinen puoli viehätti kiinalaisuroita kuitenkin kovasti. Rohkeimmat äijät otti kernaasti laumani jäsenistä valokuvia, mikä sai minut luonnollisesti paljastamaan hampaani. Osalla ei kuitenkaan kantti suomalaisen kauneuden edessä kestänyt. Esim. baarissa tapamamme englantia puhuvan pariskunnan rumempi osapuoli ei onnistunut koko iltana sanomaan sanaakaan meille. Ei edes nimeä kysyttäessä. Tuore vaimo selitti äijän olevan niin ujostunut häikäisevästä kauneudesta. Viikko sitten toisensa tavanneen avioparin sisäisen fyysisen kanssakäymisen suhteen äijä ei ollut niinkään ujo. Ehkä se koitti näyttää tytöille.

Harmittaa, että en päässyt todistamaan seurueen matkan kohokohtaa, eli tutustumista Maon maanalaisten kaupunkien oveen. Niiden piti mennä ihailemaan tätä absurdin mahtavaa nähtävyyttä, mutta sen ovessa olikin pieni kosteudesta kärsinyt aanelonen, joka kertoi koko mahtiponttisen nähtävyyden olevan kiinni ehkä tän vuoden.

Niin ja Pekingin ooppera on aikamoista sadismia sen jälkeen ku on jo nauranu tarpeeks. En saa laitettua videota internetin takia, mutta.. sanat ei riitä kuvailemaan sitä. Pitää ostaa levy sosiaalisten krapula-aamujen iloksi.

Mut tjoo, baarit oli makeit ja meiniki kovaa, nähtävyydet hienoi ja iltavalmistelut sekä shoppailut... kiehtovia.

Tos taustal on sellanen muuri, jonka kiinalaiset rakens tosi kauan sit ja se on ihan hullun pitkä.

Sen päällä saatto ihan noin vaan kävellä.

Vuokrattiin Lindan äidin kiellosta huolimatta fillarit ja tsygäiltiin hutongeissa, eli tollasis vanhois asuinkortteleis, joita tuhotaan parhaillaan hyvää tahtia. Tungettiin ihmisten pihoille, meitä tuijotettiin ja nähtiin Aitoo elämää. Hiton travellerii siis. Yllättävän turvallisilta ne tuntu illan pimetessäki.

Joku asuu tuolla.

Yllinkyllin naisseurasta alkuviikosta nautittuani päädyin sitten perjantaina vaihtariäijäporukalla baariin, jossa on tavallisesti hyviä (indie)rock-keikkoja. Kyseinen ilta oli kuitenkin omistettu kiinalaisille black metal orkestereille. Biisien aikana juotiin kaljaa ja niiden välissä kykeni puhumaan. Jotenkin koko touhu ei näyttänyt niin luonnolliselta kuin suomalaisten tukkasankareiden viha. Yleisö osas sekottaa perus pogoilua riehakkaaseen piiritanssiin.

Ilmeni että kaikilla vaihtareilla on aika rutkasti luppoaikaa päivisin ja tv-sarjat on kovassa käytössä. Toisaalta moni oli samaa mieltä siitä, että muuten niin harvinainen luppoaika on yksi matkan antoisia kokemuksia. Ite en oo ainakaan tottunu hengailemaan useita päiviä putkeen lunkisti ilman suurempaa ohjelmaa. Sehän on ihan siistii välillä.