torstai 25. syyskuuta 2008

Pekingin ilmassa värähtelee

Kampusalueen romantiikkaa.





Koulun vivahteikas päärakennus.


Jo on aikoja eletty. Nyt on kurssit valittu.
Rahotuksen perusteet, yrityksen rahoitus 2, sovellettua rahotusta, corporate re-engineeringiä, business communication, system analysis & design sekä kiinalainen kulttuuri ja historia. Kai on ihan hyvä tietää, miten firmat toimii, ni voin rakentaa tikkaat hienoihin pilvilinnoihini.

Ainoo muu vaihtoehto olis ollu kirjanpitoa *oksennus*.

Paikallista filosofiaa yms. kusetussälää en lopulta onnistunut seikkailuista huolimatta haalimaan. Nyt jää huutamatta 'eläköön' Suomen yliopisto-opetuksen vapaudelle. Laskeskelin, että 50 opintopisteen (vanhemmat: 30ov) edestä saan valita tutkintooni koko opiskeluaikana lähes mitä ikinä. Kaikki muut täällä vetää aika tiukasti rajattua linjaa.

Vanha portti Tsinghuan vallattomaan maailmaan. Aina kun oon kulkenu tosta ohi, jengi on näpsinyt siitä kuvia. Mä en.

Vanhempaa arkkitehtuuria. Oikeesti siellä ei oo tollasta.

Suomen akateemisesta vapaudesta vielä sen verran, että luennoilla on pakolliset välkät joiden alkaminen ilmaistaan soittokelloilla. Tunneilla annetaan Läksyjä. Paikallisilla ei hirveesti oo valinnanvaraa kurssien suhteen. Eli oo Juho ihan tyytyväinen Suomeen. Niinja kaks luennoitsijaa on ihan hyviä.

Culture&historyn luennoitsija esitteli kahta kilpailevaa teoriaa: Ensimmäisen huolellisesti esitellyn teorian mukaan itämaiset ihmiset olisivat saaneet alkunsa Kiinassa (aikoja sitten osoitettu vääräksi). Toisen nopesti läpi käydyn teorian mukaan itämaiset syntyivät Afrikassa kuten kaikki muutkin. (Tässä muuten aiheeseen liittyvä kiehtova sivu.)

Kävi niin, että perjantait on vapaita ja maanantaisinkin on yksi kurssi, jonka luennoille osoitan halveksuntani. Tättädää! Here I come.. .. Kiina? Matkustaminen?


Luennoille mennessä juuttuu jatkuvasti polkupyöräruuhkiin. Niissä ei oo pahemmin tullut muualla maailmassa luuhittua. Koppalakkiset pyöräliikenteen ohjaajat herättävät nöyrää arvostusta. Ja jengi tosiaan tsygäilee sateenvarjojen suojassa. Toistaiseksi ovat vielä silmät ehjät.


Koulu tarjoaa parastaan!


Jeah! Tänään sain sattumalta kuulla, että lafkamme futisjoukkueella oli palaveri vartin kuluttua. Menin sinne ja tilanne johti jälkikäteen arvioituna siihen, että 30 hengen testipelein valitusta futisjengistä heitettiin pari jätkää veke mun ja Rummeniggen takia. Ehkä me niin lupaavasti vakuuteltiin puolustavamme lafkan kunniaa kentillä kuin konsanaan gladiaattorit aikoinaan. Jengi ottaa kohtuu tosissaan ton futiksen. Saatte rakkaat lukijat varmasti kuulla aiheesta lisää myöhemmin.

Toinen asia, minkä villit ottaa kohtuu tosissaan on tilaisuudet. Eipä siitä sen enempää.

Tossa joku päivä en ruvennut järsimään ruokakupista löytynyttä kynsillä varustettua kanan jalkaa. Juhanin mukaan villit digailee niistä (en pääse wordpressin sivuille sensuurista johtuen).

Ok, ok, kerron tilaisuuksista. Oli tervetuliaistilaisuus ulkkareille. Marvellous! Tajunnanräjäyttäviä hetkiä! Ensin puolen tunnin ajan kolme viilipyttymäistä kiinalaista herraa lukevat vuorollaan paperista puheen - kiinaksi. Juuri kukaan ei ymmärtänyt mitään. Kuulemma pari herroista oli aiemmin päivällä puhuneet sujuvaa englantia. Ensimmäiset englantilaiset sanat huudettiin poistuvien ihmisten metelin päälle. Puheet olivat ilmeisesti päättyneet siihen, että englantia puhuvien oltiin kehoitettu jäämään saliin muitten poistuessa toiseen saliin.

Hektinen tilanne johti aikamoiseen verbaaliseen ilotulitukseen! Poliisi nimittäin saapui saliin. Poliisi mutisi paperilta sääntöjä kiinaksi. Kaveri hänen vierellään käänsi puheen parhaansa mukaan englanniksi. Onneksi kaverilla oli läppäri mukana, josta hän saattoi tarkistaa usean hankalamman sanan merkityksen. Puolessa tunnissa opin, että huumeita ei saa käyttää, seksuaalinen häirintä ei ole hyväksi, pommit ovat kiellettyjä ja liika alkoholin juominen saatta johtaa epäsovinnaiseen käyttäytymiseen. 5000:n vuoden historian aikana kyllä oppii! (Aiemmin mainitsemani toimittaja Saraste esitti kirjassaan seuraavan anekdootin: Kiinalaiset ovat kansa, joka keksi vessapaperin, mutta jotka eivät kuitenkaan enää osaa käyttää sitä.) Aikamoisia veijareita!

Kampus. Mä asun yhessä noista.


Nyt pohdin, lähteäkkö seikkailemaan junalla Keski-Kiinaan kymmeneksi päiväksi, vai viihdyttääkkö itseään pari päivää saksalaisten kera Qingdao kaljafestivaaleilla. Bayerniin on vissiin liian pitkä matka. Niin ja nämä pohdinnat johtuu siitä, että tänään alkoi kansallispäivän aiheuttama kymmenisen päivän loma. Eli en oo vankilassa vaikka kotvaan ei kuuluisikaan - tai no, eihän sitä tiiä.

Ainiin, puhelinnumero on nykyään: +86 132 603 303 92

Ei kommentteja: