Peking

Luin Petri Sarasteen kirjoittaman kirjan Laowai (kiitos isä&äiti), jossa mehuteltiin Kiinan ja Pekingin hankaluudella. Ulkomaalaisia ei ole oikeuksia, ilma on hiilidioksidia, ihmiset julmia, kadut täynnä sylkeä, byrokratia saatanallista jne. Kiina vaikutti kirjan perusteella maalta, jossa ihmiset eivät välitä toisistaan eikä etenkään ulkomaalaisista. Lisäksi oletin, että englannilla on mahdotonta tulla toimeen.

Vaikuttaa kuitenkin kovin erilaiselta!

Kadunmiehet ja palvelusväki ovat kovin ystävällisiä. Muutaman kerran joku on tullut kysymään, tarvinko apua kun olen seissyt tapani mukaan kadulla tuijottaen tyhjyyteen. Jopa tylyiksi kuvaillut koulun byrokratiarobotit ovat olleet hyvin ystävällisiä ja auttavaisia.

Mainitsin ystävällisyyden Singaporelaiselle, joka on enemmän pyörinyt Pekingissä, ja hän näytti hiukan yllättyneeltä ja mietti, johtuuko outo vire olympialaisista. Lieköhän noin.. Ainakaan ihmiset eivät juurikaan räi kaduille ja he myös jonottavat kuuliaisesti.

Positiivisin yllätys on kuitenkin se, että ilma maistuu aivan samalle kuin kesäinen Helsingin viima. Urheilu ei ala sattumaan keuhkoihin. Eiköhän kuitenkin ympärillä olevat hiiltä käyttävät tehtaat rupea taas kohta hurisemaan ja kaupunki katoaa saastepilveen nyt kun paraolympialaiset on loppu.

Koululla kaikki puhuu mainiota englantia ja kaduillakin aina tarvittaessa paikalla on ollut joku englannintaitoinen. Vanhukset ei sitä pahemmin osaa, mutta lähes kaikki nuoret osaavat.

Ehkä nuoren opiskelijan parin viikon näkökulma on kuitenkin hiukan erilainen kuin Sarasteen duuninpainamisnäkökulma. Ainakin sitä kirja kritisoi, että Kiinalaiset kokee kaikkien ulkomaalaisten tulleen vain hyötymään Kiinasta. Ehkä opiskelijaa ei laiteta sellaiseen kategoriaan.

Makeit juttui!

Paikallinen liikenne on makeen joustavaa! Valoista ei juurikaan välitetä, vaan ihmiset ja autot hyökkäävät niihin väleihin mihin mahtuvat. Autoilijat tietävät, että vihollinen voi hyökätä mistä vain, ja jalankulkijatkin pitävät silmänsä auki. Homma toimii. Tyypillinen tilanne tänään oli t-risteys, jossa autot olivat kääntymässä päätielle ihmismassojen vyöryessä niiden välissä ja yhden auton tehdessä nelikaistaisen tien oikealta reunalta u-käännöstä kaiken tämän keskeltä vasemmalle puolelle tietä. Lisäksi samaan aikaan isä talutti kahta pientä lastaan tien vaarallisimmasta kohtaa ylitse.

Joskus Suomessa saan kommenttia tietyiltä tahoilta siitä, että napani on alituisesti muiden ihmisten ihailtavana. Paikallisten miesten muoti-ilmiönä on tuulettaa omaa vatsaansa nostamalla paitansa helmaa rinnan kohdalle esim. metrossa tai ravintolajonossa.

Olympiastadionilla opiskelijat tulivat haastattelemaan harjoitellakseen englannintaitoja.

Äsken jengi harjoitteli paritansseja ilman musiikkia koriskentällä.

Suurin huoneeseeni kantautuva tasainen meteli on koripallojen pomppiminen.

Vaikka kaupassa on paljon muita asiakkaita, minulla on kiinaksi rupatteleva myyjä jatkuvasti parin metrin etäisyydellä. Tollaseen suomalaisten on vissiin vaan ulkomailla totuttava. Jollain turistikadulla myyjät repi mua kauppaan sisälle. Aikamoista myyntityötä!

En ole aikasemmin joutunut fillariruuhkaan. Aamuluennoille mentäessä siihen on vissiin totuttava.

Kouluruoka maksaa ~60c, vaihtoehtoja on ehkä parikymmentä ja monet on parempia kuin suomalainen perus kouluruoka.

Kaikkee tollast jännää.