Kiipee ihmees torniin ku oot Tokios. Mä päädyin sattumien kautta kiipeemään kolme kertaa.Rupee tuntuu siltä, että matkustamiseni on välillä yhtä syöksykierrettä. Koreassa oli ongelmia yöpymisten kanssa ja kadotin heikin lähes pariks vuorokaudeksi johtuen paskasta kännykästä. Kiinassa pyöriessä tuhosin puhelimen, matkustin väärään kaupunkiin, ei päästetty yhteen kaupunkiin, en saanut paikkoja junassa yms.
Herätessäni Tokioon laskeutuvasta lentsikasta tajusin jotenkin, että en ollut ottanut visaani pankkiautomaatista nostaessani käteistä Pekingin lentokentällä. Kiinalaiset automaatit on sen verran nokkelia, että ne antaa rahat ennen korttia. Kahmaisin tietenkin suuren tukun kahisevaa taskuihini ja pakenin paikalta ilman korttia (saman kaltaisia lähteltäpititilanteita oli sattunut aikaisemmin). Onneksi tajusin asian lentsikan laskeutuessa, nimittäin janosin unta työntäyteisen kolme tuntia silmät kiinni makaamista sisältäneen yön jälkeen.
Onneks sain kentällä vaihdettua 200:n euron edestä kiinan rahaa japanin rahaan. Laskeuduttua ilmeni, että puhelin ei toimi Japanissa, mutta sain ihmeen kaupalla vuokrattua sellaisen luottokorttinumeroni avulla - missään muualla näin ei saanut maksettua. Puhelimen avulla sain sitten kuoletettua luottokorttini, mikä oli ihan jees. Internet sanoo, et kukaan ei oo käyttäny sitä, enkä sellaista käytöstä kiinalaisilta odottanutkaan. Vaihtamallani parilla sadalla eurolla pärjäsin pari päivää, kunnes oikea käteni Heikki saapui paikalle ennalta hehkutetun saksalaisvenäläisjuutalaisen lakeijansa Arsenin kanssa. Tuo ilomielinen velikulta alkoi ensikättelyssä kutsua minua liikanimellä Porno. Ehkä se sopii mulle?
Rahan hetkellisellä puutoksella oli kuitenkin sen verran ikäviä seurauksia, että ei ollut varaa toteuttaa suunnittelemaani parin päivän matkaa Kyotoon, mikä pahoitti mieleni.
Mut jeah, myös Tokio sisälsi Hostelliseikkailun. Kuten aiemmin sanoin, niitä vois koittaa oppii varaamaan ajoissa. Ikävää hotelliseikkailussa oli viikonloppuinen ravaaminen, asemien säilytysboksien ettiminen (kantsii tosiaankin painaa mieleen, missä boksi on) ja Arsenin katoaminen. Pahimmillaan nukkumaanmenomme myöhästyi kello kahteen iltapäivällä johtuen väärinkäsityksestä kapselihotellien checkinnaamisessa. Noiden iltapäiväisten epätoivon hetkien jälkeen päädyimme siihen, että "yöpyminen" kylpylässä on fiksua. Strategia oli varsinainen succé! Kylpylässä oli suuri sali täynnä eri näköisten japanilaisten miehittämiä lepotuoleja, jotka sai taivutettua makuuasentoon. Tuoleilla jengi nukku, tsiigas henkilökohtasista telkkareista sumopainia jne. Leposali. Ikkunan takana pyörivä vuoristorata aiheutti tämän tästä nukkumistamme häirtsemättömiä maanjäristyksiä.
Seuraavan yön olimme suunnitelleet paremmin, mikä johti sarjakuvakopissa yöpymiseen. Kyllä! Japskit digailee sarjakuvii sen verran, että ovat valmiita menemään koppiin lukemaan niitä. Respasta voi sitten sarjakuvien lisäksi lainailla dvd:itä tai sit voi vaan pelata kopissa tietsikkaa. Lattia on nukkumiseen soveltuvaa pehmustettua materiaalia ja mestassa on suihku. Vinkki maailmanmatkaajalle: Baarin jälkeen metrojen aukeamista odotellessa tai yösijan puuttuessa dvd/sarjakuvakoppi on kelpo vaihtoehto seikkailunhaluisille!
Viikonlopun kolmannen yön vietimme kapselihotellissa. Mikäs siinä, kamat säilytyskoppiin, saunominen ja pulikointi alle, verho luukun eteen ja unta nassuun. Vaikutti hyvin suositulta ratkaisulta.Ja asiaan:
Muun ajan nukuttiin Khaosan Tokyo Hostel Annexissa, kelpo mesta.
Pari ekaa päivää pyörin yksin Tokiossa hoitaen pari museoo, puiston ja temppelin alta pois, sillä uskon saavani enemmän tyydytystä niistä kuin jotkin toverini. Kaikki temppelit olivat tosin kiinni niihin päästyäni.
Siel oli kaikennäkösii puistoi.
Puro virtasi kylän läpi. Siinä saattoi matkustaa.
Oli myös paljon kodittomia. Täs ne oltiin laitettu riviin.Rakkaiden ystävieni onnistuttua pääsemään hostellille omien seikkailujensa jälkeen alkoi matkan vapaamuotoisempi osio. Käsittääkseni paras tapa nauttia Tokiosta on ihmetellä eri metroasemien ympärille levittäytyviä mitä erilaisempia kaupunginosia.
Shibuya crossing. Kuuluisa iso risteys ja hirmuinen ihmisvilinä. Katotaan jos onnistuisin videon uploadaamaan.
Yhen pysäkin vieres oli tällanen silta, joka oli täynnä separeita. Tai ei se täynnä ollu ku me päästiin paikalle harhaantumisen jälkeen, mut jonkin verran tollasii siel oli tarkoituksellisesti turisteille näyttäytymässä.
Oikeesti siel ei ollu kaikkial samanlaista ku tän pysäkin tienoilla.
Tol pysäkil saatto ihailla Tokyo skylineä ja vapaudenpatsasta.Yöelämä Tokiossa oli tapahtumarikasta. Ensimmäisen paikka mihin osuttiin oli Friendly Town. Hetken harhailun jälkeen baarin näkeminen aiheutti sen verran riemua, ettemme jääneet pohtimaan "friendly town" -nimen
syvempää merkitystä. Vääjäämättä se alkoi kuitenkin hahmottua ja lopulta Duken ja Brothersin kaltaiset neutraalitkin baarien nimet alkoivat muodostaa mielleyhtymiä erääseen seksuaaliseen vähemmistöön.
Nastaa, päästiin heti ekana korkkaamaan Tokion homoskene!
Muita turvallisen heteroita aluita olivat Shinjuku, jossa juoksimme ja lopulta ajoimme taksilla pakoon baarista ylikorkeaa laskua, Roppongi, jossa oli klubeja sekä yli-innokkaita sisäänheittäjiä ja hierojia, ja Shibuya, joka oli yöelämämme päämaja. Mitä siitä nyt sit sanois. Uroteoista kerrottakoon enemmän kaljanhuuruisina loppuyön tunteina (mitä?).
Eräänä yönä kadotimme veli Arsenin, sillä kaikilta paitsi multa oli puhelimen akut loppu. Ei huolta! Törmäsimme sattumalta siihen seuraavana päivänä metroasemalla. Tässä vaiheessa jotain tokiolaisista metroasemista tietävä voi pyöritellä päätään hämmästyksestä, kas noin! Törmäämisen todennäköisyyttä kasvatti kuitenkin se, että kohtasimme säilytyslokeromme lähettyvillä, jota molemmat olivat etsineet jonkin tovin.
Huolimatta erinäisistä kommelluksista, joista olen antanut teidän lukea, matka oli hirvittävä.
Eiku hirvittävän makee! Sika iso kaupunki, sika modernii, jotkut metromatkan kaupungin yllä tuntu avaruudelta, paljon jännii juttui kuten iso risteys, isot näköalat.. hämmennysmäisen nautinnon tuottaja Tokio on. Kaikkee mitä ei oo missään muualla. Sit oli myös kaikkee hulinaa. Bravo!
Jumalattoman kokoset fisumarkkinat, jonne saapuu valtamerellä ongitut kalat. Sielt sit ne rahdataan joka aamu ihmisten vatsoihin. Jotta välttää aikaisen heräämisen, sinne kantsii mennä suoraan baarista ja sillon käy noin ku tos kuvassa.Viimeinen päivä oli menestys! Päätimme mennä katsomaan pahamaineista Tokion pörssiä. Vaeltaessamme maailman toiseksi suurimman talouden(?) pankkisektorien läpi panin merkille, että kaduilla on hiljaista ja pankkien ovet ovat kiinni. En olettanut laskusuhdanteen vielä tuhonneen kaikkia Japanilaisia pankkeja ja arvaukseni pörssinkin kiinniolosta osui oikeaan. Oli nimittäin paikallinen lomapäivä. Tämän jälkeen pienten mm. sushia sisältäneiden mutkien jälkeen onnistuimme hankkia kunnon hätäisän kiireen lentsikkakentälle, mutta selvisimme.
Nyt tuntuu siltä, että olisin saapunut ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Moderniuden keitaasta takapajuisuuden ojaan - no ei vaisinkaan, mutta jotain sellasta!
Jalokiveksi loppuun julkaisen kuvan kelpo veikosta Arsenista juomassa ölutta biologinenvankila-baarissa.ps. antakaa anteeksi erinäiset kielioppivirheet, nyt ne ei kiinnosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti