Jukupätkä. Oon ollut jo viikon Pekingissä. Kaikenlaisia haasteita on tullut kohdattua.
Haaste 1. Kortilla ei tarpeeksi luottoa ja puolen vuoden vuokra pitää maksaa heti.
Ratkaisu 1. Soitto Nordeaan, jossa ilmenee että luottokunnan numero pankkikortissa on väärä, jonka jälkeen soitto Luottokuntaan. Saan luottokunnalta kortin laskun tiedot ja maksan rutkasti ylimäärästä, jonka jälkeen luottoa on taas kosolti. Sitä ei kuitenkaan näy tilillä ja ilta alkaa käymään myöhemmäksi. Uusi soitto luottokuntaan, jossa sanotaan että homma tulee voimaan vasta seuraavana päivänä, jollei faksaa kuittia maksusta luottokuntaan. Faksia on hankala löytää kampukselta, joten otan screenshotin verkkopankin maksusta, mailaan sen faijalle, joka faksaa sen Luottokunnalle, joka laittaa korttini toimimaan, joten ei tarvi nukkua yötä taivasalla.
Haaste 2. Kurssien valitseminen kiinalaiselta nettisivulta.
Ratkaisu 2. Kursseja sai alkaa valitsemaan perjantaina, jolloin huomasin, että valintakone on kiinaksi. Menin hakemaan apua ulkkaritoimistosta, mutta perjantai oli lomapäivä. Maanantaina haen uudestaan apua ja päädyn pallottelemaan neljän eri toimiston välillä lähinnä selvitellen muita ongelmia. Kolmen tunnin pallottelun jälkeen ilmeni, että mistään ei saa apua. Pitää pyytää kadunmiestä apuun. Tämän jälkeen venailen tunnin tietsikkaa lafkan aulassa, jossa voisin pyytää ohikulkijoita apuun. Konetta ei vapaudu eikä kirjastoon pääse ilman opiskelijakorttia, jota ei vielä oo. Kyllästyin ja lähin kotiin toivoen, että seuraavana päivänä käy paremmin. Aamulla tajusin kokeilla tätä sivua http://babelfish.yahoo.com/ ja *fädäm!* homma rupes toimimaan.
Haaste 3. Mitä saan opiskella?
Ratkaisu 3. Pyörin tosiaan kolmisen tuntia toimistojen välillä selvittäen, missä ja mitä oikeastaan opiskelen täällä. Molemmat vaihtoehdot sanoo, että en ole niiden kirjoilla. Hetken suunnittelin jo syksyn pituista matkaa junalla Pekingistä Singaporeen kunnes ilmeni, että olen erikoistapauksena suoraan foreign officen alla. Samalla ilmeni syy haasteeseen 4.
Haaste 4. Sosiaalisten verkostojen puute.
Ratkaisu 4. Kohdassa kolme ilmeni siis, että en kuulu undergraduatteihin enkä MBA-opiskelijoihin vaan opiskelen kauppiksen masters-aineita suoraan foreign officen alla. Undergraduatteille on annettu omat paikalliset mentor-opiskelijat jeesaamaan alkuhäslingeissä ja mahdollisesti tutustumista muihin kaltaisiinsa. MBA:lla on tietenkin oma luokkansa jne. Mulle ei olla annettu valmiiksi kavereita. Ulkkarikulttuurikerho ei vastaa mailiin eikä facebookkaan vastannut kysymyksiin parista aktiiviteetista, joista siellä puhuttiin. Eiköhän homma kuitenkin helpotu ku kurssit alkaa, on joku tervetuliaistilaisuus ja joku jäbä etti fbookissa tennis- ja futisseuraa. Ainiin, kämppiskin ilmaantui vasta tänään, mutta en oo ikinä ehtinyt pukeutua tervehtiäkseni häntä sen pikaisten vissiittien aikana.
Lisäksi kahdeksan värivalokuvan tuottaminen naamastani jännitti, mutta hoitu helposti. Paikalliset on vissiin tottunu tollaseen.
tiistai 16. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti